Uusi aluevaltaus

Olen kuin huomaamattani alkanut kiinnostumaan kansallispuvuista. Kaikki perinteiset tekniikat joita olen opetellut jotenkin huipentuvat ja johtavat kansallispukuun. Viikko sitten perjantaina osallistuin Suomen Käsityönmuseon kansallispukuseminaariin. Samana iltana sain kotiini mummoni äidin vanhan kansallispuvun.

Tästä kuvasta on esiliina unohtunut.

Puku on Etelä-Pohjanmaan puku ja yllättävän hyvässä kunnossa. Alli-mummo teki  jollain kurssilla parikymmentä vuotta sitten pukuun uuden paidan ja taskun. Alkuperäisistä vaatekappaleista löytyy vain vähän korjausta vaativia kohtia.

Hameessa kauniit ikat-tekniikalla toteutetut kuvioinnit.

Kuitenkin asukokonaisuudesta puuttuvat sukat, kengät ja päähine. Haluan tehdä puuttuvat osat, jotta pukua pääsisi käyttämään, mutta tutkiessani kuvia tästä kansallispuvusta olen törmännyt moniin ongelmiin.

 

Ensimmäisenä löysin tämän Helmi Vuorelman myymän puvun kuvan. Yhdennäköisyys omaan pukuuni on suuri ja ajattelin että tässä se nyt on. Tosin esiliina on isompi, kuin omassa puvussani. Aloin tutkimaan tässä mallissa olevaa tykkimyssyä ja ajattelin sen toteuttaa. Sitten löytyi todella kiinnostava kuva...

 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisu vuodelta 1952 löytyi koulun kirjastosta. Sieltä löytyi myös kuva saamastani puvusta, tosin tässä kirjassa puku oli nimetty Keski-Pohjanmaan puvuksi. Tämä kuva on paljon lähempänä pukuni valmistusvuotta ja ainakin esiliina on täysin identtinen omani kanssa. Tarkemmin katsottuani löysin lisää ihmeteltävää:

Kengät näyttävät balleriinamaisilta ja sukat hyvin vihreiltä. Sukkien väritys onkin vanhoissa ohjeissa vihreä ja uudemmissa jo valkoinen. Ajattelin, että omat sukkani tekisin vihreiksi, vanhaa ajatusta kunnioittaen.

Esiliina on todella kapea, verrattuna hameeseen. Omassa puvussani hameen etuosassa on raita, jossa on selkeästi säästelty materiaalia ja vaivaa, jättäen se silmiinpistävän erilaiseksi verrattuna kauniisiin ikat-värjättyihin raitoihin. Tämä oli ennen yleistä, sillä materiaaleja haluttiin käyttää säästeliäästi. Itseäni häiritsee se, että esiliina ei riitä peittämään tätä erilaista raitaa... Kuitenkin tämä esiliinan koko olisi tälle hyvin vanhalle ja "melko alkuperäiselle" pukukokonaisuudelle uskollisin.

Seuraavaksi ihmetystä aiheutti taskun kiinnitystapa. Kuvasta on todella vaikea sanoa, mistä materiaalista tämä kiinnitin on tehty ja millainen se oikeastaan on. Minun puvussani tasku on kiinnitetty metallisella "klipsillä". Luulen että tehdessään uuden taskun isoisomummoni on saanut silloiselta kurssinvetäjältä ohjeen tehdä pukuun modernimpi kiinnitystapa. Haluaisin selvittää millainen tässä kuvassa ollut kiinnitin on, jotta voisin sen omaan pukuuni tehdä/hankkia.

Suurimmat eroavaisuudet löytyvät puvun yläosasta. Kaulus on todella erilainen omaani verrattuna. Tässäkin kohti herää ajatus, että Alli olisi saanut kurssilla kaavat uudempaan versioon paidasta. Paitaa en lähde tekemään uusiksi, ainakaan heti sillä se on niin hyvässä kunnossa ja kaunis. Isoin yllätys oli päähine. Se on täysin erilainen kuin nykyisessä kansallispukumallistossa. Eli jos haluasin valmistaa puvun puuttuvat osat tätä vanhaa kuvaa mukaillen, uskon että päähineestä voisi tulla aika suuri homma ohjeiden etsimistä ajatellen...


Että aika paljon tutkittavaa ja opiskeltavaa löytyy! Minkä version mukaan rupean täydentämään pukuani, kun siinä on jo nyt hieman sekoitettuna uutta ja vanhaa. Mitä kannattaa tehdä itse ja mitä ostaa valmiina... Aihe on kuitenkin tosi mielenkiintoinen ja haluaisin puvun käyttöön. Olen kuitenkin vielä ihan alkumetreillä, mitä tulee kansallispukujen tuntemiseen, joten uskon monen näistä ongelmista selviävän matkan varrella!

Perussukkia ja pitsimattoja

Loppusyksystä muistin etten ollut serkuille tehnyt villasukkia vähään aikaan. Nopeasti tällaiset perussukat valmistuvat eikä se talvikaan niin pahasti vielä ole päässyt iskemään. Kuvassa vasemmanpuoleiset ovat Nalle Taika -langasta ja vihreät ovat itse värjättyä 7 Veljestä -lankaa, tosin kärjessä on jotain 7veikka jämää. Hauskaa sukkien saamisessa oli tietysti kuvaustuokio joka piti järjestää !

Tässä kuva aikaisemmassa postauksessa mainituista sienillä värjätyistä sukista.

Äitille tulee aina tehtyä monenlaisia juttuja. Saan kuulla aina välillä viehkoja pyyntöjä "tee mulle tällaiset joskus...". Virkattuja mattoja on toivottu jo aikoja sitten ja tänä syksynä on laatikoissa pyörinyt monenlaista matonkudejämää ja ontelokudekasaa. Eipä siis kun virkkaamaan! Melko pieniä kaikki nuo matot ovat, mutta toisaalta ne on helppo sijoittaa melkein mihin tahansa tilaan.

Mattojen ohjeet: pieni Marketta-pitsimatto ja punaiseen seurasin alussa jotain ihan perusmallia jota sitten lähdin soveltamaan.

Tämä virkattu ontelokuteesta.

Nämä kaksi mattoa virkattu matonkudejämistä. 

Langalle uusi väri !

Värjäyskurssilla pääsi kokeilemaan villalangan värjäämistä kasveilla, sienillä sekä happoväreillä. Olin jo alkusyksystä kerännyt kasveja ja sieniä ja odotin tosi innolla kurssin alkamista. Yllättävän suuren pähkäilyn aiheutti värjättävän langan valitseminen. Halusin 100% villaa, vaikka polyamidia sisältävät langat värjäytyvätkin paremmin. Myös suomalaisuus kiinnosti ja vielä oli mietittävä että mitä langoista tulisi tekemään, eli minkä paksuista lankaa tarvitsisin.

     Mielessäni pyöri ajatus hartiahuivista ja lopulta ostin Novitan Suomivilla -lankaa 500g. Ostin valkoista, beigeä, kaksiväristä ja harmaata, sillä halusin saada huiviini monenlaisia sävyjä. Kasvivärjäyksessä langan alkuperäisellä värillä on nimittäin yllättävän suuri merkitys värjäystulokseen. Oli hyvä, että lanka myytiin 50g kerissä, koska halusin pieniä vyyhtejä, edelleenkin saadakseni useita sävyjä. 

     Yllä olevassa kuvassa näkyvät suomivillat, jotka värjäsin keltasipulin kuorilla, pietaryrteillä ja lehtisekoituksella jossa oli nokkosen, pihlajan ja vaahteran lehtiä. Olin aika nuuka väriliemien kanssa, sillä en halunnut laittaa mitään väriä antavaa viemäriin, joten sekoittelin "jämäliemiä" sitten toisiin liemiin. Näin ollen en voi tarkasti edes kertoa mikä lankakerä on värjätty milläkin kasvilla.

     Minulla oli myös pieni määrä sieniä, joita olin kerännyt pienten apulaisten kanssa, joten saaliina oli veriseitikkien lisäksi myös muutama muukin sieni. 100% villalanka oli tässä vaiheessa jo loppunut joten värjäsin sitten polyamidia sisältävää sukkalankaa 150g (kolmessa eri vyyhdissä). Jokaisesta vyyhdistä tuli erilainen, koska taas lankojen pohjavärit olivat erilaiset, minkä lisäksi yksi vyyhti kävi toisessakin sieniliemessä ottamassa pohjaväriä. Näistä langoista valmistuikin sukat itselleni, alla vielä kuva.

Keltasipulin kuorilla sai ihanan voimakkaita keltaisia !! Tässä näkee hyvin langan pohjavärin vaikutuksen lopputulokseen. Vasemman puoleisin oli beige, keskimmäinen valkoinen ja oikean ouoleinen oli kaksivärinen.

Hartiahuivi

Lanka: kasvivärjättyä Novita Suomivillaa n.400g

Koukku: 4mm

Ohje: aloitin seuraamaan Novitan yhtä ohjetta, mutta rupesin sitten soveltamaan alun jälkeen omiani.

Kommentti: Tykkään! Pituus ja koko muutenkin sopiva, värit ja kuviointi kivat !

Happovärjäyksessä käytin vain polyamidia sisältäviä villalankoja. Minulla oli ennakkoluuloja, sillä luulin että happoväreillä värjättäessä lopputulos olisi teollisen näköinen ja tylsä. No lisäsimme (ensin tietämättä ja lopulta tiedostaen) reaktiovärejä, ja siten saimme lankoihin monenlaisia vivahteita. Kuvassa värit eivät kummoisesti näy mutta lopputulos miellytti tässäkin! Happoväreillä värjääminen on kaikin puolin nopeampaa hommaa kuin kasveilla tai sienillä värjääminen. Tällä hetkellä tuntuu että tästä lähin haluaa itse värjätä kaikki langat, että saa sellaisia kun haluaa.

Kuvion työstämistä !

Kankaanpainannan kurssilla viimeinen työ oli valmistaa myyntin kaksi kaitaliinaa. Liinoihin tuli suunnitella painettava kuvio vanhan ornamenttitehtävän pohjalta. Onneksi oli paperi tallessa! Oli kivaa lähteä jatkotyöstämään vanhoja luonnoksia pidemälle. Valitsin tähtikuvion luonnoksistani ja sen työstämiseen menikin kokonainen koulupäivä.

Piirsin ensin hyvin runsaan kuvion, mutta otettuani siitä suurennoksen huomasin sen olevan liian monimutkainen...yksinkertaistin kuviota reilusti.

Tässä lopullinen kuvio !

Jokaisen opiskelijan tuli käyttää painoseulaa. Seula on hyvin tiheä kangas, mikä on pingotettu puiseen kehikkoon. Ensimmäisenä seulalle levitettiin valotusemulsio (kuvassa näkyy sinisenä alueena). Emulsion kuivuttua suunnitteltu kuvio valotettiin uv-valon avulla seulaan. Sitten seula pestiin ja kuvio paljastui. Uv-valo siis kiinnitti valotusemulsion ja kuvio jäi avonaiseksi, tottakai että sillä voisi painaa! Sitten vaan painamaan.

Valitsin kaitaliinojen materiaaliksi luonnonvärisen pellavan. Pellavalla sai kivan rustiikkisen ilmeen kaitaliinoihin. Ompelussa olin huolellisempi kuin yleensä, sillä myyntityön valmistaminen loi hyvää painetta tehdä parasta mahdollista jälkeä.

Näissä kuvissa loppusilitystä ei ole tehty...

Lomalla on aikaa..

Syyslomalla sain viimeinkin valmiiksi muutaman melko pitkään kaapissa "marinoituneen" käsityön. Ompelin veljeni vanhoista t-paidoista hänelle muutaman tyynynpäällisen. Idea näihin oli muhinut mielessäni jo kauan mutta olin ajatellut tekeväni torkkupeiton tai jonkin muun isomman tuotteen. Lopulta paitojen määrä, kunto ja tuotteiden tarpeellisuus huomioon otettuna päädyin tyynyihin.

      Lisäksi viimeistelyä oli jo muutamia viikkoja odottanut matto, jonka kudoin kansalaisopiston kurssilla. Loimen loin itse käyttäen opettajan kalalankarullien loppuja ja kuteena käytin trikookuteita joita leikkasin perheenjäsenteni vaatteista. Myös matto päätyi veljelleni tuparilahjaksi tyynyjen kanssa. Sain molemmista töistä tehtyä ekologiset, käyttämällä jo valmiiksi kotona olevia materiaaleja ( myös sisätyynyt minulla oli tarpeettomana kaapissa!). Tuotteista tuli kiva setti ja värit sopivat hyvin veljeni asuntoon. Uskon että näissä tuotteissa vanhat vaatteet saavat vielä pitkän toisen elämän! 

mitat: 60x170cm

Syysloma toi myös pieniä sukulaisia mummolaan ja halusin heille keksiä jonkin kivan käsityön toteutettavaksi.Uskon, että ihan pienikin yhdessä askartelu, piirtely tai muu käsillä puuhailu luo lapsille intoa tehdä käsitöitä joskus uudelleenkin. Minusta on mukavaa ja tärkeää olla esimerkkinä läheisilleni että tosi monia asioita voi tehdä itse ja että se on kivaa! 

Suunnitellessani sopivaa käsityöprojektia lapsille mietin seuraavia asioita:

• tekemiseen olisi matala kynnys
• tuote olisi tarpeellinen, eli lapsi saisi sen vaikka heti aktiiviseen käyttöön 
• materiaalien ja työvälineiden oltava selkeitä (lapsen helppo ymmärtää mistä materiaaleista tuote on tehty / osaa kertoa esimerkiksi kavereille ja vanhemmille näiden kysyessä: "Miten sinä tämän teit?")
• kustannukset olisivat kohtuulliset 
• tuote saisi valmistua melko nopeasti (lapsille tulisi jäädä pieni kipinä puuhastella pian uudestaankin)

Kuin tilauksesta Spr:n kirpputorilla huomasin, että työntekijät olivat ommelleet kierrätyskankaista pieniä kangaskasseja. Hintaa niillä oli vain 50snt/kpl joten niitä nappasin mukaan.  Keksin sitten että lasten kanssa voitaisiin koristella kangastusseja käyttämällä itsellemme kiva kassit.

    Aluksi piirtelimme tavalliselle paperille, jotta jokainen saisi vähän ideoita liikkeelle. Pian kuitenkin aloitimme kankaalle piirtämisen. Lapsilla oli reipas asenne ja uskoa omiin kykyihin. Kassit pääsivät heti käyttöön ja tekijät olivat tosi ylpeitä luomuksistaan! p.s Muista aina kehua ja kannustaa pientä tekijää! 

Star Wars -teema inspiroi tällä kertaa eniten. Hahmoihin katsottiin hieman mallia jugurttipurkin kyljestä. 

Tässä toiselta puolelta kuvattuna.

Tämän kassin toisella puolella oli suuri valomiekka, mutta unohdin sen kuvata.

Ihailen lasten tapaa piirtää! 

Omani alkoi täyttyä hiljalleen erilaisista viivoista ja palloista. Ajattelin vielä lisätä kuvioita ja onhan toinen puoli vielä täysin tyhjä... ;)